Stressi on kehon ja mielen reaktio haasteisiin ja uhkiin. Se on luonnollinen ja tarpeellinen mekanismi, jonka avulla keho ja mieli selviytyvät tilanteista, joissa tarvitaan toimintaa tai reagointia. Vaikka stressi on osa jokapäiväistä elämäämme, niin hallitsemattomana reaktiona se johtaa vakaviin terveydellisiin ongelmiin.
Stressin hallinta alkaa kuormittuneisuuden tunnistamisesta
Internet on pullollaan stressinhallintavinkkejä liittyen liikuntaan, kehonhuoltoon, meditaatioon ja ravitsemukseen. Näissä vinkeissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta yksittäisinä tekijöinä ne saattavat jopa lisätä stressin tunnetta, mikäli niihin liitetään velvoitteen tai suorittamisen leima. Stressiä onkin hyvä lähteä purkamaan hieman kauempaa, juurisyitä tavoitellen.
Jotta stressiä voisi oppia hallitsemaan, niin täytyy ensin kyetä tunnistamaan elimistön kuormittuneisuuden merkit. Vaikka se kirjoitettuna tai ääneen sanottuna kuulostaa erikoiselta, niin me ihmiset olemme erityisen hyviä ohittamaan perustarpeemme jonkin akuutin palkinnon vuoksi. Käytännössä tämä ”palkinto” voi olla esimerkiksi se, että saamme selata illalla TikTokia yöunien kustannuksella, tai kirjoittaa vielä yhden raportin projektin maaliin saattamiseksi.
Kykenemme silloin ohittamaan merkit perustarpeidemme laiminlyönnistä, josta esimerkiksi päivänaikainen väsymys viestii. Samalla tavalla on mahdollista ohittaa nälän ja janon tuntemukset, kun käsillä on erityisen mielenkiintoinen projekti tai tiukka deadline. Kun perustarpeiden laiminlyönnin hinta tulee myöhemmin maksettavaksi, niin emme aina osaa yhdistää oireita aiempiin tekemisiimme. Laiminlyöntien kasautuessa elimistömme sietokyky ylittyy, ja seurauksena on esimerkiksi seuraavia tuntemuksia:
| Stressin fyysiset oireet | Stressin psyykkiset oireet |
| Päänsärky | Ahdistus |
| Huimaus | Masentuneisuus |
| Sydämen sykkeen nousu | Ärtyneisyys |
| Hengitysvaikeudet | Unohtelu |
| Ruoansulatushäiriöt | Keskittymisvaikeudet |
| Unihäiriöt | Energian / innostuneisuuden puute |
| Immuniteetin heikkeneminen | Pelkotilat |
Olemme ihmisinä erilaisia siinä, minkälaisia oireita kuormittuneisuus meissä aiheuttaa. Yksilönkin kohdalla oireet voivat vaihdella eri ajanjaksoina, joten oiretyyppi ei ole merkitsevin asia stressin tunnistamisessa. Usein akilleenkantapää löytyykin arjen toimintatavoistamme, joihin ei kuulu oman elimistömme viestien kuuntelu rutiininomaisesti.
Stressin havainnointi pysähtymällä
Ihmisen kokema kuormittuneisuus voi olla luonteeltaan akuuttia tai kroonista, mutta sitä joka tapauksessa edeltää vaihe, jossa elimistön lähettämiä signaaleja ei tunnisteta. On tietysti hyvä huomata, että aiemmassa kappaleessa mainitut keholliset tai psyykkiset oireet eivät liity ainoastaan stressiin, vaan voivat olla merkki myös muusta sairaudesta. Joskus vakavankin sairauden oireet tulevat esiin äkillisesti, joten lääketieteellisen arvion hankkiminen on järkevää aina silloin, kun ilmenee aiemmasta poikkeavia oireita.
Oli kyseessä sitten sairaus tai ”pelkkä” stressi, elimistön poikkeavat oireet saavat pysähtymään viimeistään siinä vaiheessa, kun ne vievät toimintakyvyn. Pysähtyminen pakottaa ihmisen arvioimaan tilannetta uudesta näkökulmasta – tällä kertaa terveys edellä. Prioriteettien vaihtuminen saa aikaan hyvää, ja jos tilanne ei ole edennyt vakavaksi, niin palautuminen on nopeaa.
Paras tilanne on, jos omasta terveydestä huolehtiminen nousee tärkeysjärjestyksessä kärkeen jo ennen toimintakyvyn menetystä. Vakavien oireiden ennaltaehkäisy on pääsääntöisesti helpompaa kuin niiden hoitaminen. Stressin osalta se tarkoittaa sitä, että elimistön kuuntelu ja sen tarpeiden täyttäminen kuuluvat jokapäiväiseen arkeen. Pysähtymiseen – kehon ja mielen kuunteluun – on useita keinoja:
- Kehollinen tekeminen: rauhallinen liikunta, kuten kävely niin, että huomio on kehon tuntemuksissa, antaa mahdollisuuden nostaa kipuja, kolotuksia, syketaajuutta ja hengitystä tietoisuuteen.
- Unipäiväkirja: on mahdotonta muistaa tarkkaan, miten uni maistui kuukausi sitten. Unipäiväkirjan avulla unen määrän ja laadun tarkkailu on mahdollista pitkälläkin aikavälillä.
- Tunteiden poimiminen: päivän aikana koetaan lukuisia tunteita, joihin ei ole aikaa jäädä vellomaan. Koska tavat vahvistavat itseään, niin tunteitakin on säännöllisesti nostettava esiin ja käytävä läpi omassa mielessä kaikilta kanteilta.
Rutiineilla stressiä ja ahdistusta vastaan
Aivojen automaattiohjaus on modernissa yhteiskunnassa sekä uhka että mahdollisuus. Kun teemme huonoja valintoja, niiden toistaminen on erittäin helppoa. Kun totuttaa itsensä syömään karkkia joka päivä, niin se muuttuu vaivattomasti tavaksi. Toisaalta luomalla tietoisesti terveyttä edistäviä rutiineja voimme hyödyntää autopilottia hyvän asian puolesta.
Terveys tai sairaus on erittäin harvoin kiinni yksittäisestä valinnasta. Sen sijaan hyvät ja huonot valinnat kumuloituvat. Elämäntapamuutosta tehdessä käy joskus niin, että ihmisen syödessä yhden karkkipussin hän ajattelee koko ”projektin” menneen piloille. Terveys ei toimi niin, onneksi.
Voimme ylläpitää kuormituksen ja palautumisen tasapainoista suhdetta rakentamalla rutiineja, joissa nämä molemmat puolet huomioidaan. Rutiineihin täytyy liittyä ne tutut asiat, joiden tiedämme olevan terveydellemme edullisia: uni, liikunta ja terveelliseksi tunnettu ravinto. Se, mikä näiden kolmen keskinäinen suhde on, voi olla yksilöllistä, kunhan ne ovat tunnistettavissa rutiineistamme.
Rutiineissa pitää olla joustovaraa, mutta ne eivät saa olla tallottavissa toimilla, jotka omasta tai puolison mielestä ovat tärkeämpiä. Mikään ei ole tärkeämpää kuin omasta terveydestä huolehtiminen.
Ja vaikka tällä hetkellä tuntuisi siltä, että arjessa ei kerta kaikkiaan ole aikaa ja paikkaa liikunnalle ja ruoanlaitolle, niin elämä osoittaa, että asia on järjestettävissä. Joka päivä suomalaiset, tärkeät ja kiireiset ihmiset, saavat lääkärissä diagnooseja, jotka laittavat heidän tärkeysjärjestyksensä ylösalaisin. Juuri sen saman järjestyksen, jossa päivää aiemmin ei ollut mitään mahdollisuutta hyville yöunille, liikunnalle ja ruokailuille.
Stressi ei estä elämäntaparemonttia
Stressi voi olla syy elämäntapamuutokselle, mutta joskus se toimii myös ajatuksen tasolla esteenä sille. Elämäntaparemontin aikana stressiä ei kuitenkaan tarvitse ajatella terveystavoitteista poikkeavana ilmiönä.
Itse asiassa elämäntapamuutoksen kulmakivi on usein kuormituksen – eli stressin – aiempaa parempi hallinta. Samalla voi oppia hyväksymään sen tosiasian, että ihmisen elimistö myös tarvitsee sopivan määrän henkistä ja fyysistä kuormitusta terveyden ylläpitämiseksi. Hyväksymällä tämän luonnonlain stressiä ei tarvitse pelätä, mutta sille voi asettaa terveet rajat.
Sellainen elämäntaparemontti, jossa ainoastaan keho on remontin kohteena, on tuomittu epäonnistumaan. Pelkkään ruokavalioon tai liikuntaan keskittyvä elämäntapamuutos ei ole yleensä muutos lainkaan, ainoastaan väliaikainen poikkeama epäterveelliseksi muodostuneisiin rutiineihin. Stressiä aiheuttaviin arjen tapoihin ja tottumuksiin tarttumalla voi sen sijaan pysyvästi muuttaa elämäntyyliään terveellisemmäksi.
Onko hyvää stressiä olemassa?
Olet ehkä kuullut puhuttavan hyvästä ja huonosta stressistä. Usein hyvästä stressistä puhutaan sillä ajatuksella, että kaikenlaisen kuormituksen jälkeen tarvitaan palautumista. Ja asiassa on vinha perä.
Voimme kokea esimerkiksi työssä positiivista stressiä silloin, kun työtehtävät ovat mielenkiintoisia ja saavat meidät innostuneesti tarttumaan toimeen ja antamaan parastamme. Hyväksikin koettu tilanne voi muuttua pian stressaavaksi, jos emme muista huolehtia perustarpeistamme innostuneisuuden keskellä. Hyvä stressi on kuin kamiinalla lämmittäminen: se vaatii jatkuvaa huomiota ja annostelua tarjotakseen enemmän hyvää kuin huonoa.
Myös liikunta aiheuttaa keholle hyvää stressiä. Tarpeeksi kuormittavan liikunnan jälkeen elimistössä käynnistyvät prosessit, jotka saavat kehon vahvistumaan ja mielen kirkastumaan. Jos emme kuitenkaan malta pitää lepopäiviä ja syödä riittävästi, niin runsaan harjoittelun aiheuttama stressi voi kääntyä miinusmerkkiseksi – ylikuormitukseksi.
Stressi on elämän voimavara, joka liiallisesti nautittuna voi viedä terveytemme. Kun arvostamme kehomme ja mielemme kykyä sopeutua erilaisiin vaatimuksiin, ja annamme elimistöllemme aikaa palautua näistä vaatimuksista, niin saamme stressistä hyödyllisen ja kehittävän seuralaisen.