Elämme teollisesti tuotetun ja ultraprosessoidun ruoan valtakauden huippua. Kuluvaa ajanjaksoamme leimaa se ravitsemuksellinen tosiasia, että usein emme edes tiedä mitä syömme. Emme siis tunnista nauttimamme ravinnon sisältöä, ellemme erikseen lue sitä pakkausselosteesta. Meillä on onneksi yksilöinä mahdollisuus vaikuttaa valintoihimme joka päivä.
Eräs merkittävä asia ruokavaliossamme on se, että kasvikset toimivat aterioilla useimmiten lisukkeina – muodostavat siis vähäisen osan syödyn ravinnon kokonaismäärästä. Pääruoka sisältää tyypillisesti vain vähän kasvikunnan tuotteita, mutta runsaasti lihaa ja maitotuotteita. Energianlähteet – kuten riisi, peruna ja pasta – ovat toki kasvikunnan tuotteita, mutta ruokavalion ainoina kasviksina melko vaatimattomia.
Vähemmän vauraissa maissa lihaa ja maitotuotteita on saatavilla vain rajoitetusti, jolloin voidaan havaita käänteinen suhde ruokavalioomme nähden: ruoka valmistetaan kasvikunnan tuotteista ja sitä täydennetään satunnaisesti eläinkunnan tuotteilla. Esimerkiksi silloin, kun metsästys on tuottanut tulosta. Moni kehittyvä maa onkin kärsinyt terveydellisen takaiskun länsimaisen pikaruokakulttuurin vallatessa uusia alueita.
Kumpi on tärkeämpää: kasvisten määrä vai laatu?
Ruokavalion terveellisyyttä arvioitaessa monipuolisuus on tiettyyn pisteeseen asti ratkaiseva tekijä; yksipuolinen ruokavalio saa aikaan riskin erilaisista puutostiloista, kun elimistön tarvitsemia suojaravintoaineita on tarjolla vain niukasti tai ei lainkaan. Monipuolisesti erilaisia kasvikunnan tuotteita syötäessä ruoka-aineet täydentävät toinen toisiaan mm. aminohappojen osalta.
Monipuolisuus kasvattaa yleensä myös kokonaismäärää, kun kasviksia käytetään aiempaa useammissa ruokailutilanteissa. Kasvisten määrällä onkin itsenäinen vaikutus ruokailuun, sillä painossa mitattuna syömme usein melko samanlaisen määrän ruokaa päivästä toiseen. Jos ruoassa on vain vähän kasviksia, niin se sisältää lähes varmuudella enemmän energiaa kuin vastaava, mutta runsaasti kasviksia sisältävä ateria.
Jotta kasvikset muodostaisivat merkittävän osan päivän ruokavolyymista, niin on parasta nauttia niitä jokaisella aterialla – myös välipaloilla. Syömällä erityyppisiä kasviksia jokaisella päivän aterialla kokonaisuudesta muodostuu riittävän monipuolinen. Lisäksi kasvisten vaihtelu satokausien mukaan tukee sekä monipuolisuutta että fiksua kulutusta, ja on lisäksi taloudellista.
Kasvisten käytön lisääminen saa aikaan paljon hyvää
Lisäämällä kasvisten määrää ruokavaliossa jättää vähemmän ”tilaa” napostelulle ja huonoille valinnoille; kylläisenä järki pääsee vaikuttamaan päätöksentekoon tunteita enemmän. Tämän lisäksi hedelmien ja kasvisten runsas nauttiminen on yhteydessä muun muassa seuraaviin asioihin terveydessämme:
- Pienempi riski sairastua sydäntauteihin, diabetekseen, syöpäsairauksiin ja Alzheimerin tautiin.
- Elimistön matala-asteisen tulehdustilan välttäminen.
- Parempi painonhallinta.
- Vähemmän mielenterveyshäiriöitä.
- Pidempi eliniänodote.
Kasvisten osalta kokonaismäärän kasvattaminen on hyvä tavoite, joten kasviksia tai hedelmiä kannattaa hyödyntää jokaisella aterialla. Ei pidä unohtaa myöskään herkuttelua, sillä pelkän valkoisen viljan ja sokerin sijasta leivonnassa voidaan käyttää hyödyksi myös hedelmiä ja muita kasvikunnan tuotteita.
Ravitsemus ei tietenkään ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa esimerkiksi sairastumisriskiin. Se on kuitenkin tekijä, johon kykenemme vaikuttamaan itse lähes kaikissa tilanteissa – myös silloin, kun liikuntakyky on tilapäisesti tai lopullisesti menetetty.
Voiko lisäravinteilla korvata kasvikset?
Ravitsemustieteessä on usean ruoka-aineen kohdalla todettu, että yksittäisen vaikuttavan ainesosan eristäminen kokonaisuudesta ei tuota vastaavaa vaikutusta kuin alkuperäisessä muodossaan. Syynä tähän voi olla esimerkiksi se, että syömämme ravinnon yhteis- ja kokonaisvaikutusta ei voida poistaa ruoka-aineiden terveysvaikutuksia arvioitaessa. Tällaisia havaintoja on tehty muun muassa vitamiinien ja kalaöljyn kohdalla.
Yhdessäkin hedelmässä tai kasviksessa on lukuisia ainesosia, jotka voimme tulkita niin sanotusti vaikuttaviksi aineiksi. Kokonaisuus on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa, ja joskus on jopa niin, että yksittäisen ainesosan eristäminen ja runsas nauttiminen kääntää ”lääkkeen” myrkyksi. Emme siis voi korvata hedelmien ja kasvisten nauttimista pelkästään lisäravinteisiin turvautumalla. Ja jos voisimmekin, niin taloudellinen kustannus olisi ruoan hintaan nähden moninkertainen.
Juureksista, vihanneksista, hedelmistä ja marjoista saamme myös runsaasti kuitua ja hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotka ovat erinomaisia terveytemme kannalta. Yksittäisen vitamiinin tai muun ravintoaineen saanti ei ole kasviksissa oleellista, sillä nauttimalla niitä monipuolisesti saamme kaikkia tarvittavia suojaravintoaineita (kenties d- ja B12-vitamiineja lukuun ottamatta) riittävästi.