fbpx

Fitness-kulttuuri ei palvele terveyttä ja hyvinvointia

Olet varmasti törmännyt mainoksiin, jossa epäterveellisen kireässä kunnossa oleva tai poikkeuksellisen lihasmassan omaava henkilö kehottaa sinua tarttumaan tilaisuuteen ja satsaamaan hyvinvointiisi yhdessä personal trainerin kanssa. Ilmiö on absurdi, kun lääkeaineita vuosia tai vuosikymmeniä väärinkäyttänyt ihminen puhuu terveydestä ja hyvinvoinnista.

Mutta se ei ole ainoa asia, joka fitness-kulttuurissa on päälaellaan, mitä tulee arjen liikkujan tavoitteenasetteluun ja päämäärien toteuttamiseen. Fyysisen suorituskyvyn ja kansanterveyden heikentyessä tarvitsemme vähemmän fitness-kulttuuria ja enemmän ymmärrystä siitä, mitkä asiat todella parantavat elämänlaatuamme nyt ja tulevaisuudessa. Pureudutaan niihin seuraavaksi.

Tarvitsemme vähemmän fitness-kulttuuria ja enemmän ymmärrystä siitä, mitkä asiat todella parantavat elämänlaatuamme nyt ja tulevaisuudessa.

Mikä fitness-kulttuurissa on pielessä?

Riippuu täysin siitä, keneltä asiaa kysyy. Voidaanhan esimerkiksi kysyä, mikä jalkapallokulttuurissa on pielessä? Tavallisen katsojan mielestä ainakin väkivaltaiset fanijoukot, mutta ne eivät ota mitään pois itse upealta lajilta. Myös fitness- ja voimalajit voivat olla erinomaisia urheilulajeja ja harrastuksia, vaikka niihin liittyisi ei-toivottuja tai epäterveellisiä ilmiöitä.

Fitness- ja voimalajit ovat erinomaisia harrastus- ja kilpailumuotoja.

Ongelmaksi on muodostunut se, että fitness-kulttuurissa vallalla olevilla ajatuksilla tavoitteista, harjoittelun sisällöstä ja terveydestä ei voida ratkaista nykyajan ihmisen haasteita. Liikunta-alan sääntelemättömyys ja heikko personal trainer -toiminnan taso pitävät fitnessilluusiota yllä. Lisäravinnebisneksessä liikkuva raha ei myöskään vähennä ympärillämme olevaa kuvitusta mullistavasta fitness-elämäntavasta.

Olisi melko hullunkurista, jos jalkapalloon liittyvät harjoituskäytännöt siintäisivät silmissämme arvostettavina tavoitteina, joihin liikuntaa aiemmin harrastamattoman elämäntapamuuttujan tulisi tähdätä. Valitettavasti tämä on arkipäivää kuntokeskusten personal trainer -toiminnassa, vaikka jalkapallon sijasta tähtäimessä onkin kehonrakennus.

Kuinka tähän on tultu – liikunnan nousu ja tuho

Läpi aikojen on leikitty ja kisailtu. Fyysinen tekeminen on ollut sekä työtä että ajanvietettä. Suomessakin on luisteltu ja pelattu pallopelejä jo satoja vuosia. Kun rahvas on tehnyt fyysistä työtä ja saunonut päivittäin, niin herrasväki on kuluttanut aikaansa pitkillä kävelyillä ja kylpylöissä. Myöhemmin esimerkiksi tanssi ja paini ovat tarjonneet sekä kilpailullista että liikunnallista toimintaa.

Urheilun organisoituminen alkoi Suomessa 1800-luvun lopulla urheiluseurojen syntyessä. Seuratoiminta oli alusta lähtien poliittisesti jakautunutta muun yhdistystoiminnan mukaisesti. Urheiluseurat tarjosivat kuitenkin runsaasti tekemistä vapaa-ajalle, ja oli erittäin suosittua toimintaa aina kaupungistumiseen asti. Maaseudun urheilukenttien hiljentyessä kansakunnassa herättiin luonnollisen liikkumisen ja liikunnan vähenemiseen, ja alettiin puhua kuntoilusta terveyden edistämiseksi.

Kuntoliikunta yleistyi vasta 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Kaupallinen liikuntatarjonta kehittyi vasta 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Tiede edistyi, ja urheilu ja liikunta erottautuivat voimakkaammin toisistaan. 2000-luvulta alkaen on liikunnassakin korostunut yksilöllisyys, minkä myötä kuntosaliharjoittelu on noussut ennennäkemättömään suosioon. Personal trainer -toiminta on syntynyt vastaamaan kaupallisuuden ja yksilöllisyyden yhtälöön, mutta on hyvin alkaneella taipaleellaan jumiutunut fitness-ajatteluun.

Uuden liikuntalajin aloittaminen saattaa runsaasta tarjonnasta huolimatta olla vaikeaa.

Yksilöllisyyden korostuminen liikuntaharjoittelussa on sekä lisännyt että vähentänyt liikuntamahdollisuuksia riippuen siitä, kenen näkökulmasta asiaa tarkastellaan. Vaihtoehdot harrastaa erilaisia liikuntalajeja ovat lisääntyneet, mutta samalla liikunnan harrastamisen kustannukset ovat kasvaneet. Uuden liikuntalajin aloittaminen saattaa runsaasta tarjonnasta huolimatta olla vaikeaa, kun yksilöllisyyden korostaminen on johtanut voimakkaan me-kulttuurin ja kuppikuntien syntymiseen modernien lajien sisällä. Näin on käynyt myös kuntosaliharjoittelussa, joka kärsii sekä menneiden vuosikymmenien kehonrakennus- että 2000-luvun fitness-boomin painolasteista.

Valmennuksella on väliä – ja eroa

Tieteellinen ajattelu alkoi murtaa urheilun valmennuskulttuuria viime vuosituhannen lopulla. Nykypäivänä urheiluvalmentajan meriiteiksi ei riitä enää se, että on itse harrastanut lajia. Valmentajan pitää ymmärtää lajin lisäksi ainakin kuormitusfysiologiaa, ravitsemustiedettä ja psykologiaa – tai mieluummin kasata valmennustiimi, jossa on eri osaamisalueiden asiantuntijoita.

Elämäntapamuuttujan, kuntokilpailijan tai arkiliikkujan suhteen tulisi osaamisvaatimusten olla yhtä korkealla tasolla. Valmennuksen laatua ei määrittele se, kuinka personal trainer itse on kehittynyt salilla tai käynyt rankan dieettijakson läpi kilpailulavalle tähdätessään. Ei myöskään se, että hän on itse tehnyt elämäntapamuutoksen ja pudottanut 30kg painoa.

Valmennuksen laadun määrittelevät tekijät, joiden eteen voidaan jatkuvasti tehdä kehitystyötä.

Valmentaja valmentamassa Lahden valmennusstudiolla.
Asiakastyö vaatii valmentajalta toisenlaisia ominaisuuksia kuin harjoittelu tai kilpaurheilu.

Edes yksittäiset onnistumiset valmennuksessa eivät määrittele valmennuksen laatua. Sen sijaan valmennuksen laadun määrittelevät tekijät, joiden eteen voidaan jatkuvasti tehdä kehitystyötä:

  • Valmentajan ammatillinen osaaminen ja sen ylläpito (liikuntatiede, ravitsemustiede ja käyttäytymistiede soveltuvin osin)
  • Valmennusprosessin jatkuva arviointi ja kehittäminen
  • Kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen arviointi valmennuksen tuloksista suhteessa tavoitteisiin

Usein valmentajan työ on yksinäistä – yksinyrittämistä – jolloin edellä mainittu kehitystyö on erittäin haastavaa toteuttaa. Ammattimaisesti johdetussa ja systemaattiset prosessit sisältävässä valmennusyrityksessä jatkuva kehittyminen on helpompi järjestää. Juuri tästä syystä meillä on Suomessa uskomaton potentiaali valmennuksen laadun (ja määrän) kasvulle ja kehittämiselle.

Personal Training -valmennuksen tulevaisuus

Laadukkaan personal trainer -toiminnan kehittäminen ei voi jäädä yksittäisten valmentajien varaan. Laadun parantaminen edellyttää mittakaavaetuja mm. datan osalta. Siksi yritysten välinen yhteistyö on jatkossa aiempaa suuremmassa roolissa; tulevaisuudessa kuntosalit tuskin tarjoavat pt-palveluja niin sanotusti omasta takaa, sillä asiakkaille on tarjolla parempia vaihtoehtoja.

Tällä hetkellä tilanne on kuluttajan näkökulmasta haastava. Laadukasta valmennusta etsiessä on hyvä huomioida ainakin seuraavat asiat:

  1. Onko valmennustyö ammattimaisesti johdettua vai vastaako harjoittelusta ihminen, jolla on vankka omakohtainen kokemus voimailusta, mutta ei lainkaan ymmärrystä tavallisen liikkujan tarpeista ja terveydestä. Vihiä voi saada esimerkiksi siitä, kuinka asiakasprosessi käynnistyy ja etenee, ja ovatko toimintamallit hiottuja.
  2. Onko organisaatiossa monipuolista osaamista terveyden eri osa-alueilta tai oma sektori tarkoin määritetty. Jos yksittäisen henkilön osaamisalue kuulostaa liian laajalta ollakseen totta, niin se luultavasti on juuri sitä.
  3. Huomioidaanko valmennuksessa fyysisen kunnon ja terveyden eri osa-alueet, vai keskittyykö se ainoastaan kuntosalilla tapahtuvissa liikkeissä kehittymiseen.

Fitness- ja kehonrakennusvalmennukselle on paikkansa myös tulevaisuudessa, mutta valtavirran osalta koko personal trainer -toiminta ja valmennus kohtaavat muutoksen. Asiakas ei halua enää sovittautua pt:n asettamaan sapluunaan, vaan valmennuksen pitää taipua palvelemaan yksilöllisiä haasteita ja tarpeita sekä asiakkaan elämäntyyliä. Samalla valmentajilla on mahdollisuus rakentaa paljon pidempiaikaista yhteistyötä asiakkaan kanssa, kun muutaman kuukauden kuntokuurit eivät enää ole pt-palvelun pihvi.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *